3.5.2020 Nallekarhut ruokavieraina

Veikeä parivaljakko lienee saman pentueen sisaruksia. Kokoeroa on melkoisesti. Tämä antoi oletukset pentujen sukupuolesta ja ristimmekin nallukat Neiti Hopeakaulukseksi (vas.) ja Isoveli Turnuksi.
 

Neiti hopeakaulus saapui yleensä pitopöydän ääreen ensimmäisenä, mutta ruokailussa järjestys tapahtui isoveljen etuoikeudella.
 

Nimensä mukaisesti Turnu ei tuntunut juurikaan välittävän ulkonäöstään, piehtaroi mielellään haaskanjäämien päällä ja rapsutteli itseään tiheään tahtiin. Kiipeilijänä Turnu on kuitenkin parasta A-luokkaa (ks.toukokuun kuva).
 

Sisaruksilla tuntui usein oleva pientä nahinaa keskenään, niinkuin teineillä yleensäkin. Välillä syynä oli arvojärjestys, välillä vain mukava naljailu ilman kummempaa syytä.
 

Petolintujen talviruokinta on jo tältä keväältä ohi ja haaskat hävitetään yleensä polttamalla. Karhujen läsnäolo toi kuitenkin projektille hieman jatkoaikaa. Jäljellä olevat possun rippeet eivät nallukoita kiinnostaneet, ja Turnu nautiskeleekin hyvin muhinutta nautaa.
 

Neiti Hopeakaulus joutui malttamattomana katselemaan veljensä ruokailua, samalle paistille ei ollut asiaa.
 

Pian nallet haistoivat myös pienemmille metsän linnuille virittämämme pähkinäautomaatit, eikä aikaakaan kun hylsyt löytyivät maastosta tyhjennettyinä.
 

Kun vatsa on täynnä alkaa nallea ramasemaan.
 

Karhut elävät vahvasti aistiensa varassa. Hajuaisti tuntuu olevan eityisen herkkä ja tärkeä ainakin tällaisille ihmishajuihin tottumattomammille luomunallukoille.
 

Jokin meille kuvaajille aistimaton tekijä sai tällä kertaa Turnun nousemaan takajaloilleen ja urahtamaan sisarelleen oletetun vaaran läsnäolosta. Pian parivaljakkoa vietiinkin vauhdilla syvemmälle metsän suojiin. Riistakamera näytti kuitenkin että yön pimetessä ne palasivat jälleen tuttuun pitopöytään. Tätä jatkui vielä muutaman yön, mutta nyt karhut ovat poissa ja ilmeisesti jo siirtyneet luomuruuan pariin. Sellaista on karhun elämä!
Jos halut kommentoida: ilkka.korhonen@omt.org Kiitos!


[ <<< KuvaBlogi ]